Sähköverkot kestävät aikaisempaa paremmin: Verkkoyhtiöt selättivät Valtterin

Valtteri-myrsky puhalteli Suomen lumiseksi. Tällä kertaa lumi oli monella alueella märkää. Kun märkää tykkylunta kertyy puiden oksille, taipuvat lähellä ilmajohtoverkkoja kasvavat hontelot puut lumen painosta sähköjohdoille. Johdoilla makaavat puut taas aiheuttavat sähkökatkoja.

Valtteri ei ollut mikä tahansa tuulahdus, vaan todellinen myrsky. Myrsky rymisteli erityisesti rannikolla vaarallisen voimakkaana. Samanlaiset lukemat aiheutti Pyry-myrsky vuonna 2001. Silloin kymmenet tuhannet kodit olivat vailla sähköä. Tällä kertaa vahingot jäivät selvästi pienemmiksi.

– Sääolosuhteet Valtterin ja Pyryn aikana olivat erilaiset. Suurin ero aikaisempaan verrattuna on kuitenkin sähköverkkojen säävarmuuden parantuminen. Maakaapeleiden osuus keskijänniteverkoissa on kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana, kertoo Energiateollisuus ry:n verkkoliiketoiminnan johtaja Kenneth Hänninen.

Sääherkkien ilmajohtoverkkojen määrä vähenee, kun niitä korvataan maakaapeleilla tai kun ilmajohtoverkkoja siirretään metsistä maanteiden varsille. Tähän ohjaavat sähkömarkkinalaki ja verkkoyhtiöiden toimintaa valvovan Energiaviraston toimet.

Hänninen huomauttaa, että pelkkä voimakas myrskytuuli ei vielä aiheuta suuria ongelmia sähkönjakelussa. Rankimmat häiriöt aiheuttaa painava märkä lumi. Märkää lunta kerääntyy helposti puiden oksille ja ilmajohdoille.

– Tämä talvi on sääolosuhteiltaan erilainen kuin vuoden 2001 talvi. Nyt maa on roudassa eikä puissa ole lehtiä. Routainen jäätynyt maa pitää puut pystyssä, jolloin ilmajohdoille kaatuvien puiden määrä on huomattavasti vähäisempi. Lisäksi kova tuuli vie osan lumesta puiden oksilta. Verkkoyhtiöt osaavat myös varautua aikaisempaa paremmin myrskyihin.

Ilmatieteen laitoksen mukaan lumitilanne ei helpota vielä lähipäivien aikana. Hänninen toteaa, että verkkoyhtiöiden asiakkaiden on joillakin alueilla syytä varautua ajoittaisiin sähkökatkoksiin.

 

Investoinnit säävarmuuteen auttavat

Työ sähköverkkojen toimitusvarmuuden parantamiseksi alkoi vuoden 2011 jälkeen, kun Tapaninpäivän myrsky lamaannutti osan Suomesta viikoiksi. Sähköverkkoihin tehdyt investoinnit ja työ ovat tuottaneet tulosta – siksi Valtterin aiheuttamat ongelmat jäivät vähäisiksi.

Hänninen ihmettelee, miksi suotuisa kehitys halutaan nyt katkaista politiikkatoimilla. Esimerkiksi verkkoyhtiöiden toimintaa valvovan Energiaviraston tuore päätös leikkaa tämän vuoden aikana lähes 300 miljoonaa euroa sähköverkkoyhtiöiden liikevaihdosta. Samalla heikkenevät verkkoyhtiöiden mahdollisuudet jatkaa investointeja säävarmuuden parantamiseksi.

– Nyt tehdyt päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Hyvin käynnistyneet toimitusvarmuustavoitteet karkaavat käsistä. Toimitusvarmuutta pitäisi päinvastoin lisästä entisestään, kun yhteiskunta sähköistyy.

 

Tykkylumi – talvikauden tihulainen

Tykkylumi haittaa talvisin sähkönjakelua ja vahingoittaa puita. Tykkylumi on ikuinen talvikauden riiviö, mutta mitä ihmettä tykkylumi oikeastaan on.

Talvikaudella puiden oksien ja runkojen ympärille kerääntyvä raskas lumi saattaa painaa puita sähköjohdoille. Tykkylumeksi kutsuttu ilmiö aiheuttaa pahimmillaan sähkökatkoksia. Tykkylunta voi kerääntyä myös ilmajohtoverkoissa käytettyjen johtimien ympärille, jolloin lähelle maan pintaa painunut jännitteinen johto on myös vaarallinen.

Kostea ilma, sumu ja sumupilvet ovat otollista aikaa tykkylumen syntymiselle. Kun ilmassa on runsaasti kosteutta, pääsevät vesimolekyylit kiinnittymään puiden oksille. Lumihiutaleet taas tarttuvat herkästi kostean puun pinnalle. Lisäksi sopiva sivutuuli edesauttaa lumen kertymistä puiden ympärille.

Tyynellä säällä vain pieni osa lumihiutaleista törmää puihin, voimakas tuuli taas varistelee oksat puhtaiksi. Tykkylumelle otollisin tuulen voimakkuus on kolmesta kuuteen metriä sekunnissa.

Yleisimmin tykkylumi syntyy huurtumalla. Pienistä pilvi- ja sumupisaroista kerääntyy puiden ympärille huurretta, joka sitoo itseensä lumihiutaleita ja jääkiteitä. Huurretykky on nimensä mukaisesti suurimmaksi osaksi huurretta.

Toinen tykkylumen muoto on nuoskatykky, joka riivasi sähköverkkoja Valtteri-myrskyn aikana. Nuoskatykkyä muodostuu kosteana satavasta lumesta. Kostea lumi tarttuu herkästi puiden oksille, jonka jälkeen nuoska sitoo itseensä tehokkaasti myös tavalliset kuivemmat lumihiutaleet. Mahdollinen vesisade lisää oksille kertyvän nuoskatykyn painoa. Lyhyet pakkasjaksot taas voimistavat tykkylumikerroksen kasvua.

 

Metsäisten alueiden ongelma

Tykkylumi haittaa sähkönjakelua erityisesti metsäisillä alueilla. Metsiin rakennettuja ilmajohtoverkkoja varten on yleensä hakattu 6–10 metriä leveä johtokatu. Johtokatuun rajoittuvaa aluetta kutsutaan ”vierimetsäalueeksi”. Vierimetsäalueiden metsänhoito ei aina ole yhtä tehokasta kuin muualla metsässä, koska metsäurakoitsijat arastelevat työskentelyä sähköjohtojen läheisyydessä. Tämä on johtanut siihen, että vierimetsiin on päässyt kasvamaan riukumaisia ja honteloita puita, jotka tavallisesta talousmetsästä siivotaan pois.  Riukumainen puu ei kestä tykkylumen painoa – se pääsee taipumaan helposti sähköjohtojen päälle. Erityisen ongelmallisia sähkönjakelun kannalta ovat hontelot koivut.

Sähkönjakelun keskeytystilaston mukaan lumi- ja jääkuormat aiheuttavat vuosittain vajaat seitsemän prosenttia sähkönjakelun häiriöistä. Tuulesta ja myrskyistä aiheutuvien keskeytyksien osuus on kuitenkin selvästi suurempi – lähes 35 prosenttia.

 

Tykkylunta joskus myös johdoilla

Tykkylunta voi kertyä myös jännitteisen ilmajohdon ympärille. Koska jännitteinen johto on hivenen lämmin, ei kaikkiin johtoihin lunta ei pääse kertymään. Vähän käytössä olevien johtojen ympärille tykkylunta kertyy herkemmin: mitä vähemmän johdoissa on virtaa, sitä herkemmin niihin muodostuu tykkylunta.

Tykkylumen painosta johdin voi joskus painua niin lähelle maata, että ihminen pääsee koskettamaan sitä. Jännitteinen johto on aina vaarallinen. Koska tavallinen ihminen ei voi tietää, onko johdossa jännitettä vai ei, on parempi pysyä johdosta mahdollisimman kaukana. Tykkylumen alas painamasta johdosta voi ilmoittaa oman alueensa verkkoyhtiölle tai yleiseen hätänumeroon.

 

Ilmajohdot katoavat metsistä

Ilmajohtojen määrä vähenee jatkuvasti Suomessa – etenkin metsiin rakennettujen ilmajohtojen arvioidaan jopa katoavan. Samalla vähenevät säätilasta ja tykkylumesta aiheutuvat sähkökatkokset. Tällä hetkellä sähkömarkkinalaki ohjaa verkkoyhtiöitä rakentamaan säävarmoja verkkoja. Tämä tarkoittaa sitä, että ilmajohtoja korvataan maakaapeleilla tai että ilmajohtoja siirretään pois metsistä maanteiden varsille ja peltojen reunoille – sellaisille alueille, joilla kaatuvat tai taipuilevat puut eivät pääse tekemään tuhojaan.

 

Teksti: Petri Sallinen
Kuvat: Lehtikuva Oyj