Klikkauksesta jää jälki

Turun yliopiston ohjelmistotekniikan ja ohjelmistoturvallisuuden professori Ville Leppänen kertoo, että kun käymme nettisivuilla tai käytämme vaikkapa puhelimen sovelluksia, meistä jää verkkoon teknisiä datajälkiä.

– Jokaisella verkossa olevalla laitteella on oma identiteettinsä. Jotkut datajäljistä ovat myös välttämättömiä, esimerkiksi teleoperaattoreiden täytyykin kerätä ja säilyttää tietoa soittamistamme puheluista.

Mutta usein teknisillä datajäljillä kerätään laitteen käyttäjistä myös systemaattisesti tietoa, jota käytetään kaupallisiin tarkoituksiin.

– Google kerää tietoa kiinnostuksen kohteistamme ja myy tätä eteenpäin. Jos etsin vaikkapa tietoa tietystä automerkistä, niin pian saan myös samaan autoon liittyviä mainoksia.

Datajälkiä ei ole vain yhdessä paikassa yhdellä toimijalla, vaan niitä jää eri puolille verkkoa eri toimijoille.

– Lähes jokainen verkossa oleva nettisivu on riippuvainen lukuisista eri palvelimista, esimerkiksi kuvat voivat olla monien eri palvelimien takana. Siitä, kuka näitä palvelimia lopulta kontrolloi, ei ole välttämättä tietoa.

 

Leppäsen mielestä asia on hyvä tiedostaa, mutta paniikkiin ei ole syytä.

Hän kertoo, että teknisiä datajälkiä on vaikea kontrolloida.

– Mutta mikäli käyttää selaimessaan private window -toimintoa, joka löytyy yleensä näytön oikeasta yläkulmasta, teknisten datajälkien määrää voi ainakin hieman vähentää.

Suomalainen tietoturvayhtiö tarjoaa myös palvelua, missä yhteyttä nettisivuihin ei otetakaan suoraan, vaan sen tarjoaman välityspalvelun kautta.

Mikäli haluaa, että kännykän SIM-korttia ei pystytä yhdistämään käyttäjään, apua on pre paid -liittymistä.

On kuitenkin hieman vaikea keksiä syitä, miksi kukaan lainkuuliainen henkilö haluaisi piilottaa näin tarkasti liikkumisensa netissä.

Tilanne on toinen vaikkapa totalitaarisissa valtioissa, joissa viranomaiset saattavat seurata hyvinkin tarkkaan kansalaisten verkkokäyttäytymistä.

 

Tykätä vai eikö tykätä?

Leppäsen mielestä jokaisen olisi sen sijaan syytä pohtia, mitä tietoa jakaa itsestään vapaaehtoisesti sosiaalisessa mediassa.

– Jokin asia, joka tuntuu sillä hetkellä aivan harmittomalta, ei ehkä olekaan sellainen enää tulevaisuudessa, kun oma elämäntilanne tai olosuhteet muuttuvat.

Myös sosiaalisen median alustojen ansaintalogiikka perustuu siihen, että ne myyvät meistä tietoja mainostajille. Peukutuksillakin on tällöin väliä.

On myös hyvä tiedostaa, että sosiaalisessa mediassa paitsi mainoksia, myös muuta tarjolla olevaa sisältöä personoidaan käyttäjän mielenkiinnon kohteiden mukaan.

Harmitonta ja mukavaa? Vai jotain, mikä on omiaan johtamaan turhan yksipuoliseen näkemykseen maailmasta?

Ville Leppänen ei rajoita teknisiä datajälkiään. Mutta sosiaalisessa mediassa hän ei ole juuri lainkaan.

 

Teksti: Matti Välimäki
Kuva: Scanstockphoto