Polku pois arjen kiireistä

Tikka kiipeilee kuusenrungolla, kuuntelee ja aprikoi. Sitten se aloittaa vimmatun nakutuksen. Tartu hetkeen – ja toukkaan!

Erä- ja luonto-opas Kati Granrothin mieleen on jäänyt kohtaaminen Isojärven kansallispuistossa. Peloton pohjantikka ei toisesta eränkävijästä välittänyt, vaan antoi katsella touhujaan aivan lähietäisyydeltä.

Granroth on päässyt seuraamaan retkillään myös esimerkiksi saukon sukelluksia sekä tekemään Suomenselällä tuttavuutta harvinaisten metsäpeurojen kanssa.

– Tärkeintä on kuitenkin luonnon tarjoama hiljaisuus ja mielenrauha; mahdollisuus ottaa etäisyyttä hektiseen arkeen.

Heti retken aluksi hän laittaa puhelimen lentokonetilaan niin, että somekanavat eivät piippaile.

– Olen retkellä yksin itseni ja yhdessä luonnon kanssa.

 

Retkipaikkoja riittää

Granroth muistuttaa, että retkeilyn voi aloittaa hyvinkin yksinkertaisesti: avaamalla kodin ulko-oven.

– Kannattaa muistaa lähiluonto ja päiväretket. Usein jo pieni kävely kunnan ylläpitämälle laavulle; makkaran paistaminen ja nokipannukahvit, voi riittää viemään aivan toisenlaisiin tunnelmiin.

Kohteita, joissa löytyy samoiltavaa useaksikin päiväksi, voi etsiä vaikkapa Metsähallituksen luontoon.fi -sivustolta.

– Sivustolla on esimerkiksi hakukone, joka kertoo hyvistä retkikohteista vaikkapa sadan kilometrin sisällä.

Luontoon.fi:stä löytyy tietoa myös esimerkiksi kansallispuistoista, autiotuvista, varaustuvista ja telttapaikoista. Autiotuvat täyttyvät sitä mukaa, kun retkeilijöitä sinne saapuu. Lukittavat varaustuvat voi varata itselleen pientä korvausta vastaan lyhytaikaiseen käyttöön.

– Hyvä sivusto retkipaikkojen etsimiseen on myös retkipaikka.fi-sivusto.

 

Kävellen, pyörällä tai vaikkapa melomalla

Aloittelijan kannattaa ehkä etsiä retkelle mukaan kaveri tai lähteä matkaan koko perheen voimin.

– Ryhmässä liikkuessa myös retkellä tarvittavilla varusteilla ja ruokatarvikkeilla on useampi kantaja.

Liikkumistapojakin on lukuisia:

– Vaellusten lisäksi myös maastopyöräily ja melonta on nykyään in. Kiva retki voi syntyä myös vaikkapa yhdistämällä vaellukseen melontaosuus.

 

Retkivarusteita myös vuokrataan

Monet retkeilytarvikkeet ovat aika hintavia. Varsinkin aloittelijalle hyvä vaihtoehto on lainata tai vuokrata varusteita.

Vuokraaminen onnistuu esimerkiksi retkeilyn ammattilaisten ja harrastajien yhteisöllisen varustevuokraamo retkirent.fi:n kautta. Toinen samaan tapaan toimiva palvelu on kuinoma.fi. Myös Partioaitalla on oma retkeilyvarusteiden vuokrauspalvelu.

– Jos on suunnitellut vaikkapa jonkun kalliin varusteen ostamista, niin silloinkin voi olla järkevää vuokrata ensiksi vastaavanlainen varuste lyhyeksi aikaa. Näin tuotteeseen pääsee tutustumaan etukäteen ja varmistamaan, että se on itselle hyvä valinta.

 

Makuupussia kannattaa kokeilla

Retkeilyliikkeissä on aina fiksua kuunnella myyjän neuvoja – sekä kokeilla rohkeasti vaikkapa makuupussia.

– Makuupussin koemakaamalla voi varmistaa, että se sopii itselle. Pussien kokomerkinnät ovat joskus hieman hämääviä.

Monissa kaupoissa on myös koepainoja, joiden avulla voi kokeilla, miltä täyteen pakattu rinkka tuntuu selässä.

 

Teltta pystyyn kotipihalle

Ostettujen tai vuokrattujen varusteiden käyttöä kannattaa myös harjoitella ennen retkeä.

– Uusi teltta kannattaa pystyttää ensimmäisen kerran kotipihalla eikä olettaa, että kyllä homma hoituu retkellä.

Huolellinen etukäteissuunnittelu helpottaa muutenkin menoa maastossa.

– Esimerkiksi päivälenkkien pituudet on hyvä miettiä etukäteen – sopivan rennoiksi – ettei retkeilyyn tule suorittamisen makua. Ja kun pakkaa rinkkaa, apuna kannattaa käyttää varustelistaa, jotta mitään olennaista ei unohdu.

Sen, minkä verran varusteita tarvitaan, jokainen oppii ehkä kantapään tai paremminkin jumiutuneiden hartioiden kautta.

– Ensimmäisellä kerralla pakkaa yleensä aina liikaa kamaa mukaan. Se taitaa olla luonnon laki, Granroth naurahtaa.

 

Retkietiketti haltuun

Retkellä tarvitaan tietenkin myös joitakin perustietoja ja -taitoja.

– Retkeilijän pitäisi osata lukea karttaa ja käyttää kompassia. Aloittelevan retkeilijän kannattaa pysytellä opastetuilla reiteillä. Joissakin kansallispuistoissa on myös rajoitusosia, joissa ei saa liikkuakaan muualla kuin poluilla.

Olennaista on myös muun retkietiketin hallitseminen.

– Tulen saa tehdä vain virallisella nuotiopaikalla, ja tällöinkin vain silloin, jos voimassa ei ole ruohikko- ja metsäpalovaroitusta. Nuotiopaikalla pitää huomioida myös muut retkeilijät ja käyttää puita säästeliäästi, Granroth mainitsee. Hän lisää, että retkikeitintä voi käyttää myös ruohikko- ja metsäpalovaroituksen aikana.

Metsään ei tietenkään saa jättää mitään roskia – sen minkä retkeilijä tuo, hän myös vie mukanaan.

– Lisäksi, jos näen jossakin roskan, poimin sen mukaani omaan roskapussiini, Kati Granroth kertoo.

 

Erä- ja luonto-opas Kati Granroth kirjoittaa Polun Lumo -retkeilyblogia (polunlumo.fi). Hän kertoo siinä retkistään ympäri Suomen sekä antaa vinkkejä alan harrastajille.

 

Retkeily on myös tekniikkalaji

Retkeilijä haluaa usein hetkellistä irtiottoa modernista maailmasta. Tekniikasta on kuitenkin apua myös luonnossa.

Retkellä matkapuhelimen käyttö kannattaa rajoittaa minimiin. Jos kännykän kaivaa taskusta, sitä voi käyttää vaikkapa suunnistamiseen.

Erä- ja luonto-opas Kati Granroth vinkkaa, että kännyköihin on ladattavissa esimerkiksi erilaisia maastokarttapohjia.

– Maastokartat näyttävät retkeilijän reaaliaikaisen sijainnin ja auttavat löytämään oikean reitin.

Edistyneimmissä sovelluksissa koko kartta-aineiston voi ladata kerralla puhelimen muistiin. Niitä voi käyttää myös silloin, kun puhelinverkkoon ei saa yhteyttä.

Hän muistuttaa myös Metsähallituksen retkikartta.fi-palvelusta.

– Retkikartta.fi on hyvä työväline retkien suunnitteluun. Siitä voi kuitenkin olla apua myös retken aikana, mikäli maastossa on kenttää.

Retkikartta.fi -sivustolle saa näkyviin myös esimerkiksi patikkareitit, hiihtoladut laavut, tuvat ja erilaisten suojelualueiden rajat.

Granroth muistuttaa, että maastossa ei saisi kuitenkaan koskaan luottaa pelkästään tekniikkaan. Laitteet saattavat rikkoutua tai lakata muuten toimimasta.  

– Retkeilijän pitäisi osata lukea karttaa ja käyttää kompassia.

 

Gps-laitteet eivät tarvitse puhelinverkkoa

Retkikäyttöön on tarjolla myös omia gps-laitteita.

– Gps:t ottavat suunnan suoraan satelliiteista, joten ne eivät tarvitse toimintaansa lainkaan puhelinverkkoa. Joillakin malleilla voi lähettää tarvittaessa myös hätäviestin, tekstiviestinä ilman puhelinverkkoa.

Varsinaisten gps-laitteiden lisäksi tarjolla on myös erilaisia outdoor- tai urheilukelloja, joissa voi olla myös gps-ominaisuuksia ja vaikkapa sykemittari.

 

Varavirtaa mukaan

Oli käytössä sitten kännykkä tai gps-laite, niin retkelle tarvitaan yleensä mukaan myös varavirtaa, vaikkapa powerpackin muodossa.

Toinen vaihtoehto on retkeilykäyttöön suunniteltu aurinkopaneeli, joka lataa laitteeseen integroitua akkua. Aurinkopaneelin voi ripustaa keikkumaan vaikkapa rinkan hihnaan.

– Mutta mitä sähkölaitteita retkellä sitten onkin mukana, niiden akkua kannattaa aina vähän säästellä. Kännykkä voi olla esimerkiksi lentokonetilassa.

 

Otsalamppu auttaa, kun ilta pimenee

Retkellä saattaa olla tarvetta myös esimerkiksi sähköllä toimiville valonlähteille.

– Yöaikaan taskulamppu on aika ehdoton. Itse suosin otsalamppua, joka vapauttaa kädet. Teltan saa otsalampun valossa pystyyn pimeässäkin.

Tarjolla on myös esimerkiksi erilaisia led-telttavaloja teltan tai ulkoalueen valaisemista varten.

Taskulamput ovat akkujen ja led-tekniikan ansiosta entistä valovoimaisempia. Ladattava laite on myös ympäristöystävällisempi valinta kuin paristokäyttöinen.

Luonnossa liikkujalle tärkeää on pitkä paloaika. Hyvä lisäominaisuus on, että laitteesta näkyy, minkä verran siinä on jäljellä akkua.

 

Elektroniikka kannattaa pakata vesitiiviisti

Mitä elektroniikkaa retkellä sitten onkin mukana, se on syytä pakata vesitiiviisti. Erityisen tärkeää tämä on tietenkin vesillä, vaikkapa melontareissulla.

Retkeilyliikkeistä löytyy esimerkiksi erilaisia vesitiiviitä kännykkäpusseja. Muita varusteita varten tarjolla on myös kevyitä vesitiiviitä säkkejä.

 

 

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Kati Granroth ja Lehtikuva