Vinyylilevyt ovat keräilykohde

Ida Palviainen kertoo olevansa alkujaan Ilomantsin tyttöjä pohjoiskarjalalaisilla sukujuurilla. Musiikki on ollut aina hänelle ja perheelle tärkeää. 

– Muistan lapsuudestani, kuinka isäni kanssa kuuntelimme autossa metallimusiikkia. Olimme musiikista aina ihan fiiliksissä. Jo lapsena keräilin kaikenlaista – ensin kauniita kiviä, sitten kirjoja. Muutaman vuoden ajan olen ollut innostunut vanhoista levyistä ja toki uusistakin äänitteistä. Sain keräysinnolleni myös suunnan. Sydäntäni lähinnä on ollut 70-luvun progressiivinen metallimusiikki.

– Jossain vaiheessa vain jotkut bändit saivat aikaan sen wau-tunteen ja sen jälkeen piti saada niiden musiikista enemmänkin elämyksiä ja laajentaa levyjen keräilyä. 

Oman musiikin tuottaminen on sydänasia

Palviainen valmistui Keski-Pohjanmaan konservatoriosta keväällä 2024 ja nyt hän opiskelee Keski-pohjanmaan Centrian ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogilinjalla.

– Meillä musiikinopiskelijoilla on hyvin erilaisia kiinnostuksen kohteita musiikissa ja teemme paljon yhteistyötä, mikä avartaa osaltaan musiikillisia näkökulmia.

Autenttinen äänentoisto

– Moni muukin opiskelija kerää äänilevyjä. Äänentoisto on niissä jotenkin vaan niin autenttinen, kun uusin teknologia sen sijaan siistii ikään kuin liiaksi aidot äänentoiston sävyt. 

Pitää siis olla tietynlaista äänentoiston rouheutta.  

Palviainen soittaa omassa Kaiutar-bändissään puoliakustista konserttikannelta ja säveltää folk metallia.

– Haluan tuoda uudella tavalla esiin omaa sanomaani vaikeista asioista runonlaulun perinnettä kunnioittaen ja tuoda esiin karjalaista identiteettiäni.

Ida kertoo heidän suunnittelevan ensimmäisen singlensä julkaisemista jo ennen kesäkuuta ja painattavansa EP:n kokonaisuudessaan cd-levyn muodossa keikoille ostettavaksi. Olen saanut jo keikkailla Kokkolassa, mutta haaveena olisi esiintyä laajemminkin ympäri Suomea. 

Levyjä kertyy pikkuhiljaa ja harkiten

Savonlinnan taidelukiota käydessään Palviainen tutustui myös paikalliseen musiikkikauppaan ja löysi sieltä ensimmäisiä levyaarteitaan muutamalla eurolla. 

– Yleensä levyihin mitä löydän, menee noin 20–60 euroa riippuu täysin levystä. Kerään maltillisesti levyjä ja nimenomaan kuunneltavaksi.

Keräilyharvinaisuudet ovat aarteita

Palviainen kertoo, että toisinaan harvinaisuudet saattavat olla sadoissakin euroissa ja jopa tuhansiakin euroja. 

– Levymessut ovat myös hyviä tapahtumia ja niiden anti on todella laajaa. Itseltäni itse asiassa löytyy muutamia parin sadan euron keräilyharvinaisuuksia bändeiltä Wigwam ja Eloy.

Levyjen hankkiminen on työlästä, mutta mieluiten selaan itse levyvalikoimia kirpputoreilla ja kaupoissa.

– Tarkistan myös aina, että levy on hyväkuntoinen eli ilman pahempia naarmuja ja ehjä kansikin on plussaa. 

Joskus levyjen mukana tulee Palviaisen mukaan muutakin oheismateriaalia tai johonkin levyyn liittyy jokin itselle merkityksellinen muisto tai tarina. Tai levyyn voi liittyä jokin oman aikakautensa ihan spesiaali juttu. 

– Bändien historiaa ja tuotantoa tulee seurattua siinä samalla ja musiikillinen tietämys kasvaa. Itselleni on kuitenkin tärkeää, että musiikki tuo voimaa ja iloa musiikilliseen sielunmaisemaani.

Eikä levyjä voi tietenkään kuunnella ilman levysoitinta ja kaiuttimia. 

– Hankin itse tietoa levysoittimista ja oheislaitteista erilaisten keskustelupalstojen kautta. Luin erilaisia arvosteluja ja päädyin ensin erittäin edullisiin, mutta toimiviin laitteisiin. Asiantuntija-apua on hyvin saatavissa ja suosittelenkin sitä, jotta laite toisi osaltaan musiikinkuuntelun iloa ja tietenkin laatua. 

Helsingissä käydessään hän käy myös alan liikkeitä läpi ja mukaan saattaa päätyä kokoelmaan lisää levyjä. 
 

Entä mitä kuuluu nuoren opiskelijan vapaa-aikaan?

– Kaikki erilaiset taiteen muodot ovat kiinnostukseni kohteena. Voin tanssia, maalata tai käydä itsekin erilaisissa taidetapahtumissa. Se on varmaan elämäntapa ja eteenpäin vievä ”punainen lanka”. Muutoin nautin opiskelusta ja asumisesta Kokkolan viehättävässä pikkukaupungissa ja odotan kaikkea mielenkiintoista ja uutta tulevaisuudeltani.

Vinyylilevyjä minulla on noin 100 kaikenlaista metallia, mutta myös kansanmusiikista jazziin. Omassa musiikissani olen kuitenkin keskittynyt yhdistämään perinteistä karjalaista kansanmusiikkia metallimusiikin sävymaailmaan.  

Teksti: Liisa Kortelainen
Kuvat: Scanstockphoto ja Pia Ekola